Melontavuosi 2014

Vuotta on vielä jälellä, mutta melontakausi alkaa kohta olla paketissa. Toki hallivuorojen alettua istutaan taas ahkeraan kajakissa, mutta otetaampa pieni katsaus taaksepäin.
Tammi-, Helmi- ja Huhtikuussa tuli käytyä joitakin kertoja hallilla. Siellä tuli lähinnä reenailtua keulan- ja peränupotuksia ja volttipomppuja, ei oikeestaan sen kummempaa.
Toukokuussa rykästiin tuo ulkona melominen sitten vauhilla käyntiin. Toukokuussa koulunkäyntikin muuttui lähinnä melonnaksi. En ollut oman luokan kanssa kun muutamia päiviä, vaan olin eräopasopiskelijoiden matkassa, suoritin melonnanohjaajan- ja kumilauttakipparin pätevyydet, tässä ohessa olikin hyvä viettää viikonloputkin reenailemassa freestyleä sitten. Nämä mukaanlukien toukokuussa tulikin samointein 12päivän melontaputki.

Hallilla

Kevään kurjan vesitilanteen vuoksi monet kisat jouduttiin perumaan. Seinäjoella järjestetty kaksipäiväinen Häjyrodeo joka pitää sisällään jam-tyyppisen rennon freestylekisan sekä laskumittelöinnit Jylhänkoksessa. Boatercrossin SM-kisat jouduttiin siitämään Saramojoelta Taivalkokselle, Näin kävi myös ensimmäisille EM-katsastuksille, Kymijoen Kinkkubingosta Lieksan Neitikoskelle.

Ekoja settejä Neitikoskella

Kevään mittaan emmin vielä jonkinaikaa EM-kisoihin lähtöä, äitienpäivänä melotuissa ensimmäisissä kisoissa ylitin kuitenkin jo pisterajat jotka jaosto oli sarjoittain määrännyt. Ovi kisoihin aukesi siis. Melontakauden lähdettyä kunnolla käyntiin päätös oli kuitenkin helppo, kisoihin mars, kesä vaan reeniä ja elokuussa reissuun.

Kesäkuu oli kiireinen kuu, koulun loputtua vasta ensimmäisellä kokonaisella viikolla, heti peraan alkoi kesätyöt ja kahdessa paikkaa. Silti jokaviikonloppu ehdin vesille. Kesäkuun viimeisellä viikolla järjestettiin maajoukkueleiri Taivalkokskella. Minun onneksi kesätyöt lutviutui nätisti ja pääsin osallistumaan leirille.

Leirin ajaksi saimme Brittivalmentaja Dennis Newtonin opastamaan meitä. Näytti osaavan hommansa ja hyvin, kehitystä tuli viikon aikana ja mukavasti, ainakin omalla kohdallani. Teimme paljon muutakin kuin vain meloimme. Usein kävi käsky ylös kajakista ja seuraavaksi pyörimme melojen kanssa nurmikolla kuivaharjoittelemassa liikkeitä.

Ja voltti pyörii

Valmentajanamme Dennis keskellä

Maajoukkueleiri oli ajoitettu mukavasti SM-kisojen alle. Suomenmestaruudet ratkottiin siis Taivalkoskella Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna, Lauantaina freestyle, Sunnuntaina Boatercross. Lauantai oli rankka päivä, meloin sekä junnutyttöjen, että naisien alkuerät ja finaalit. Yhteensä siis 10 kisasurffia. Naisten ensimmäisessä alkueräsurffissa tapahtu jotain käsittämätöntä. Meloessa en sitä tajunnut, en tiedä muista siten. Vesiltä noustessa oli hyvä fiilis, melonta kulkee. Sitten joku alko lukemaan tuloksia, meni alku vähän ohi ja kuuntelin listaa, olin toisiksviimenen, ei haittaa kovia naisia vastassa, yksi kova meloja kuitenkin takana, voiton puolella tässä sarjassa. Muttah... asia ei ollutkaan ihan niinkun kuvittelin, listaa oli luettu toisinpäin, se siis tarkotti... ihan oikeesti? joo, muutama varmistus piti hakea asiaan, mutta tulospaperia lukiessani tajusin, olinkin toinen!! Tässävaiheessa meni kaikki pasmat totaalisen sekaisin, 180p yheltä runilta, voiko tää olla totta? Herrajestas en oo uskaltanu ajatellakkaan tämmösiä pisteitä. Finaalissa kuitenkin paremmat oli parempia, mutta olin silti edelleen hyvällä pistemäärällä viides. Ei voi olla kun tyytyväinen.

Kisarunia

Junnutytöissä alkuerät ei mennyt niin kehumisen arvoisesti, mutta päivän viimeinen, se 10. runi onnistui. Tälle viimeselle runille lähtiessä oli jo voimat aika lopussa, mutta sitten mennään sillä kuuluisalla tahdonvoimalla, tän jälkeen ei tartte jasksaa enä yhtään mitään, kajakista pitää ehkä nousta pois ja raahautua sisälle. Junnufinaaleihin sain myös todellaonnistuneen runin, 120 pistettä, herranjestas, sinnekkin niin paljon, sillä irtosi sitten toinen peräkkäinen Juniorinaisten suomenmestaruus.
Avattakoon senverran, että ennen näitä kisoja paras runi on ollut 20pistettä. Reenaaminen on siis näkyy tuottanut tulosta. :D
Boatercrossissa mittelöitiin sitten sunnuntaina. Ensin melottiin kaikki aikalaskut, joiden jälkeen olin kärjessä, mutta yhteislähdössä jäin kakkoseksi. Ei huono yhteissaldo viikonlopulta.

Heinäkuun aikana tuli käytyä joitakin kertoja Ruunaalla, muuten vähän hiljaisempi kuukaus, ei pitempiä reissuja ollenkaan, reenailua lämpimissä oloissa kotikoskella.

Heinäkuussa sai välillä meloskella pelkässä t-paidassa, hurja suomen kesä! :D

Elokuussa tuli teltta tutuksi, Neitikosken junnuleirin kautta Taivalkosken melontafestareille. Leirillä olin tänävuonna ohjaajan roolissa, siihenkin muutos viimevuoteen. Taivalkoskella kisattiin siis Kosken kuninkuudesta, freestyle, boatercross ja slalom. Freestylessä olin 4. slalomissa 6. ja boatercrossissa rikastapahtumaisen yhteislaskun jälkeen 6. Siitä reissusta voi lukea tarkemmin täältä.
Kisojen alla kävi pieni vahinko ja peukalo kipeyty, kisat melottiin siis sormi teipattuna särkylääkken kanssa. Sen jälkeen elettiin useempi viikko sormi teipattuna. Niin noh, vaivaahan se edelleenkin, ehkä se tästä talven mittaan parantuu..

Boatercrossia

Festareiden jälkeen käytiin vähän kotona pyykkäilemässä ja pakailemassa. Joo tässävälissä tuli koulussakin vilahdettua muutama päivä. Sen jälkeen olikin suuntana Freestylemelonnan EM-kisat Slovakiassa. Kisapaikka oli pienessä Cunovon kylässä rakennetulla Slalomradalla. Oltiin paikalla viikko ennen kisojen alkua joten ehittiin meloa kohtalaisen hyvin ennen kisojen alkua.

Finaalipäivän melontoja

Reissu oli tosi tapahtumarikas ja sieltä löytyy syvempää tarinaa täältä: EM-kisareissu osa 1 ja EM-kisareissu osa 2. Sijoitukseksihan lopulta pätyi EM 5.

Kisareissusta kotiuduttua tuli hieman pitempi tauko vesilläolosta. Osin koulunkin takia, jakso vaihtui ja oli reissua syysvaelluksesta loppuseikkailuun. Muutamia kertoja tuli kuitenkin käytyä vielä vesillä. Lokakuulle jäi viimeinen reenisetti Neitikoskella.

Tuossa reilu viikko sitten tuli sähköposti, lähettäjänä Suomen Melonta- ja Soutuliitto, tekstin otsikko oli Kutsu: Vuoden parhaiden palkitsemistilaisuus. Muutaman kerran piti posti lukea ja miettiä että oliko ihan totta että viesti tuli just mulle, No ei siinä sitten, pitihän sitä lähteä Lohjalla käymään. Miut palkittiin siis freestylemelonnan parhaana urheilijana. Perusteluina valinnalle oli mm. hyvä menestyminen EM-kisoissa. Ei siinä sitten muutakun Lohjalle käymään. Oisko voinu olla mitään sen parempaa loppua kaudelle kun tämmönen palkinto, Suomessa on paljon muitakin hyviä melojia jotka oisivat ihan yhtälailla saada samaisen tunnustuksen.

Edellämainitusta palkitsemisesta kiinnostui myös media. Alkuviikosta soi puhelin ahkeraan ja kävin paikallisradiolla haastattelussa alkuviikosta. Elin nähtiin puolestaan Karjalaisen urheilutoimitajan kanssa ilosaaressa. Kylmäähän se vesi on, mutta eipä tuolla oikeestaan kylmä tullu kun liikkeessä oli :) Linkki Karjalaisen nettijuttuun klick.
 




















 

Jos loppuun napataan vielä lyhyt yhteenveto kaudesta niin on ollu kyllä ehottomasti miun paras kausi. Kehittymistä viimekesästä on tullu hujrasti. Kisoissa on menny hyvin ja reissuja on päässy tekemään.
Saavutukset:
EM 5.sija 2014, juniorinaiset
SM 1.sija 2014, juniorinaiset
SM 5.sija 2014, naiset
Freestylemeonta, paras urheilija - Suomen Melonta- ja Soutuliitto

Tänävuonna myös toteutu yks haave/tavote mikä tuntu vielä vuos sitten kovin kaukaselta. Sillon kun alotin melontaa laskeskelin että miun viimesenä junnuvuonna on EM-kisat (EM- ja MM-kisat järkätään vuorovuosina). Mietin sillon Neitikoskella uiskellessani että vähänkö olis siistiä jos pääsis vielä junnuna maajoukkueeseen ja pääsis arvokisoihin. Sillon se oli kaukanen haave, viimetalvena se muuttu tavotteeks. Kovalla reenaamisella ja päättäväisellä harjottelulla sitä voi päästä mihin vaan. Näillä mielin kohti ensikautta ja uimahallireenia!

EM-kisareissu osa2

Kisapaikalle saavuttuamme syöksyttiin samantien testaamaan kisahonttoa. Hontto oli hyvin erilainen siihennähden mitä minä oon aiemmin melonut. Onneksi meillä oli kuitenkiin lähes viikko aikaa reenailla ennen kisojen alkua. Toki väen lisääntyessä akanvirta kävikin hyvin tutuksi, eikä surffiminuutteja saanut enää hirveästi. Kisapaikka oli siis slalomradan keskellä, pääsit meloen hontolle ja myös pois.

Näkymä hontolta ylävirtaan

Välillä kolahti pohjaan ja kovasti

Ja alavirtaan

Seuraavat päivät oikeastaan melottiin, syötiin, melottiin ja syötiin. Välillä seikkailtiin kauppaan, millon bussilla ja kävellen, millon liftaamalla. Todettiin muuten että alueella on tosipaljon ystävällisiä ihmisiä :) Yks päivä tehtiin myös roadtrip Budapestiin, teki välillä ihan hyvää saada ajatukset muualle melonnasta, kierrellä kauppoja ja katella miasemia.

Reeniä, reeniä

Budapest

Loppuviikkoa kohti melojat ympäri eurooppaa alkoivat valua kisapaikalle, ja fiilis alko nousemaan. Hotellin alue oli muutenkin vilkasta aluetta, siellä järjestettiin paljon jos minkämoista tapahtumaa, oli beach-turnausta ja jonkinmoinen aikuisten kansainvälinen pelipäivä, tai jotain vastaavaa mitä lie.

"Terve, meillä oli tehtävänä ottaa kesänen kuva, saadaanko ottaa teiän kajakkien kanssa?" x3 sen päivän aikana :D

Alueelta löytyi eläimiäkin, jotka muutamana päivänä päättivät ulostautua tarhastaan

Kansalliset harjoitukset olivat ma, ti ja ke. Ke illalla olivat myös avajaiset ja torstaina alettiin melomaan kilpaa. Peukalohan oli edelleen paketissa taivalkoskella sattuneen haaverin myötä aina meloessa. Siinäpä se sitten olikin, kun viimeisissä kansallisissa reeneissä keskiviikkona sormi otti uudestaan vähä osumaa ja oli entistä kipeämpi. Onneks kuitenkin särkylääkkeet eivät löydy kiellettyjen aineiden listalta joten meistä tuli ihan hyviä kavereita kisojen ajaks.

Saksan treenit loppumassa, Suomen porukka odottaa malttamattomana jo ylävirrassa

Suomen joukkuekuva

Torstaina alkokin sitten kisat. Miesten välierät starttas päivän, sitten naiset, junnupojat, C1 ja illan viimeseks junnutytöt. Koko päivähän siinä piti jännitystä kasvattaa kattoessa muitten melontaa. Aamulla herätessä ei ollut kun muutama perhonen vatsassa, mutta ei huolta siellä ne päivän mittaan lisäänty. Illalla ennen omia melontoja alko hyvissäajoin valmistautuminen. Mutta autapa armias se hetki kun ressaa rannalla ja yrittää vältellä tulostaulua ja selostusta, musiikit korvissa vaan niin kovalla kun mahollista. Meloin siis tyttöjen toisessa heatissa kolmantena. Siinävaiheessa kun ajattelin kajakkiin istumista, nii oli ehkä elämäni pahin jännitys ja pohdiskelin vaan, että mitäkä sitä on tullu tehtyä. Kajakin veteen molskahdettua kuitenkin helpotti, vähän ainakiin :)

Ei muutakun muumipallo matkaan ja kohti kosken syövereitä...

Ensimmäiseen runiin lähti kärrynpyörä, ja niin.. siinäpä ne alkuerien ainoat pisteet sitten olikin. Mutta ei hätää, se riitti finaalipaikkaan! Ja siitäkös sitten ilo alko, näin tuolostaulun alavirrasta ja kuulin jotakuinkin että nyt on tyttöjen alkuerät melottu, ensimmäisenä vastaan tuli yks joukkueen naisista ja minä hihkuin vaan, että onko tuo taulu ajantasalla, onko?? Sittenhän se riemu repes vasta kun Paula vastas myöntävästi, en meinannu uskoa todeks, meikäläinen meloo EM-finaalissa, huhhuh!

Onko tää totta?

Niinhän siinä suomalaisten osalta kävi että, miehet, junnupojat ja yks nainen karsiutu jatkosta. Eli 2 naista ja minä junnutytöissä jatkettiin kisaamista.

Fiiliksiä katsomon suunnalta

Perjantaina melottiin neljännesvälierät ja semifinaalit, junnutytöillä näitä ei ollut, joten välipäivä minulle melonnasta -> lisää jännittämistä siis.. Suomen naiset karsiutuivat molemmat jatkosta kovatasoisessa kisassa.

Arvovaltainen tuomaritsto

Sitten se koitti, launatai-aamu, finaalit. Tässävaiheessa jännitti joo. Päivän ohjelma meni niin, että squirtit, junnutytöt, junnupojat, C1, naiset ja miehet. Onneks ei tarvinnu iltaan asti siis oottaa. Ennen kajakkiin istumista ajatukset lenteli ihan kaikkialla ja tässävaiheessa ei enään ihan hirveesti tullu rupateltua kanssakilpailijoiden kanssa. Olin viimeinen finaliinpääsijä, joten meloin ensimmäisenä, tässä oli omat hyvät puolensa. Olin ensimmäinen nimi tulostaululla, ei paineita, mutta kuitenkin paineita. Toisaalta, tästä eteenpäin kaikki on jo voitettua, ensimmäiset arvokisat ja finaalipaikka, Euroopan viiden parhaan junnumelojan joukossa. Eikun koskeen vaan.

Akanvirrassa panikointia

Onko se sitten seuraava Carthweel Karttunen ;)

Niinhän siinä kävi, että ensimmäisen runin se sama kärrynpyörä jäi taas ainoaks pisteliikkeeks. Toinen runi meni ihan persiilleen ja hätiköinniks eikä se kolmaskaan siitä enään sijaa nostanut. Kuitenkin, EM 5.sija! Voiton vei tytöissä Espanjan Núria Fontané I Maso, selvällä erolla, toinen sija meni Britteihin, Kimberlee Aldred, kolmas Saksaan Emma Schuck, neljäs myöskin Britteihin Emma Whitefordille.

Tyttöjen mitalikolmikko

Saksalaisten kannustusjoukko oli kirjaimellisesti heittäytyvää sorttia

Onhan se tuloksena EM 5. hyvä saavutus, silti jossainvaiheessa hivenen harmitti ettei pisteet noussu sen korkeammalle mitä ne oli. Ajatus kisoihin lähtiessä oli vähän että mikäköhän se taso on siellä, viimenen en halua olla. Eipä se muun Euroopan taso sitten omaan melontaan verattuna ollukkaan mitään jäätävää harppausta. Keväällä vielä vähän emmin ja mietin lähenkö kisoihin, mutta kun se melontakausi kunnolla starttas niin päätöskin löyty aika äkkiä, pitäähän sitä lähteä kattomaan vähän miltä maailmalla näyttää. Mahtava reissuhan se oli ja samalla miun ensimmäinen melontareissu ulkomailla, toivottavasti enskesänä pääsee taas reissaamaan kajakin kanssa kotisuomee kauemmaks.

Kisojen jälkeen meillä oli muutama päivä vielä aikaa meloa ja reenailla, lento lähti tiistaina suomeen. Matka kentälle olikin taas oma stoorinsa.. Sanotaanko lyhyesti niin, että kun tilataan tilataksi 4 ihmiselle, kajakkeineen tavaroineen kaikki ei vaan voi mahtua. No taksin saavuttua todettiin että eihän ne mahukkaan, supistettiin ihmisten määrä kahteen niin saatiin kajakit ja kamat kyytiin. Ja eikun toinen taksi paikanpäälle. Niin, no penkkejä olikin kolme, joten hetkenaikaa(pitkä hetki oli muuten) puituamme todettiin että halvin on kun minä hyppään bussiin ja tulen sillä perästä kentälle, näin tehtiin. Eihän se ensimmäinen bussi hotellille tullut, eikä hirveästi napannut lähteä vesisateessa kävelemään kauemmalle pysäkille joten yritys seuraavaan bussiin. Bussia nro.2 odotellessa erän paikallinen hotellillakin pyörinyt herrasmies pysähtyi pysäkille ja kysyi minne olen matkalla. Meilläpä olikin sama suunta ja pääsin Juliuksen kyydillä Bratislavaan muutaman korttelin päähän bussiasemasta, eikun lippu Wienin lentokenttäbussiin ja äkkiäkös oli taas porukka tavaroineen koossa Wienin kentällä valmiina hyppäämään suomen koneeseen. Kajakkien kanssa ei ollut taaskaan ongelmia, pointsit Finnairille!

Kohta ollaan jo kotona

Loppuun vielä suomalaistulokset:

K1M                                         K1W                               K1JM                               K1JW

26. Harri Myllynen                  7. Paula Varonen            13. Vili Volotinen             5. Vilma Karttunen
27. Tuomas Kuronen               10. Jenni Vänskä            17. Visa Rahkola
36. Miika Kuronen

EM-kisareissu osa1

Kotona. Mutta palataan hetken aikaa taaksepäin kisareissulle. Postausta tulee muutamassa pätkässä jahka ehtii rustailla. Reissu kesti siis rapiat 2viikkoa ja kohteenahan oli Freestylemelonnan Euroopan mestaruuskisat Cunovossa, Slovakiassa. Lento lähti Ti 19.8. Kajakkien kanssa kun lennettiin niin oltiin aamulla hyvissäajoin kentällä, kajakkien saamisessa koneeseen ei ollut kuitenkaan mitään ongelmia. Klo 8.25 nousimme aikataulussa ilmaan. Elämäni ensimmäinen ja myös hyvin kuoppainen lento laskeutui turvallisesti Wieniin.

Finnair Airbus 320

Wienistä alkoikin todellinen seikkailu. Neljän henkilön kajakkeineen ja tavaroineen oli tarkoitus päästä Slovakiaan, Cunovoon lähelle Bratislavaa, Divoka Vodaan. Bussipysäkkien vihdoin löydyttyä Viennan lentokentältä auto oli sopivasti hetken päästä lähdössä. Saimme kajakit kyytiin ongelmitta. Lentokenttäbussilla pääsimme Bratislavan bussiasemalle jossa meidän oli tarkoitus vaihtaa paikallisbussiin jolla pääsemme kisapaikalle. Tyylinä näytti olevan hypätä bussiin hieman rynnien, kaikista ovista. Päätimme käyttää paikallista tyyliä ja nousta bussiin. Nopaemmin kuin aavistimmekaan seisoimme kajakkien ja tavaroiden kanssa linja-autossa, matka voi siis alkaa. Tai sitten ei.. Linja-auton vain Slovakiaa puhuva kuski teki meille käsimerkein ja kiihtyneellä puheellaan selväksi ettemme ole terettulleita hänen autoonsa. Päätimme ottaa taksi-kortin esiin. Useampaan taksinumeroon soitettuamme ja muutaman luurin korvaan saatuamme päätimme odottaa seuraavaa bussia, kukaan ei puhunut englantia, mistään ei löytynyt ketään joka olisi puhunut sitä. Bussin saapuessa edellisestäkerrasta oppineena kävimme ensin kysymässä kuskilta, joka ei puhunut englantia saammeko ottaa kajakit kyytiin, kaipa hän jotain ymmärti, tai sitten ei, mutta saimme luvan, kajakit äkkiä kyytiin ja matka valmiina alkamaan. Parikymmentäkilometriä matkustettuamme linja-auto alkoi tyhjenemään. Ennen erästä pysäkkiä paikallinen vanhempi nainen tuli selittämään minulle slovakiaksi jotain, hetken kuluttua selvisi, että meidän täytyy vaihtaa bussia, linjasta 91, linjaan 90. Uskoimme naista ja hyppäsimme ulos bussista, hetken aikataulua tiirailtuamme huomasimme joutuvamme odottamaan vajaat 2tuntia.

Odottelua...

Ensin odotimme.. ja odotimme.. Ensin käveltyämme hetken aikaa ja todettuamme että emme ole vielä aivan lähellä koskea, törmäsimme erääseen Italialaiseen slalom-melojaan joka kertoi koskelle olevan 8km matkaa. Päätimme lähteä selvittämään muita mahdollisia kyytivaihtoehtoja. 

Selvittelyä..

 Läheisen kahvilan myyjä olisi mielellään auttanut, mutta kertoi ettei alueelta löydy takseja joihin mahtuisime kajakkeineen päivineen. Kysyimme muutamalta pihasta lähteneeltä pakettiautolta mihin heidän on matka, ei napannut. Siirryimme takaisin bussipysäkille ja yritimme bussiin, jolla olisimme päässeet lähemmäksi kisapaikkaa. Kuski ei eden avannut ovia meille nähdessämme kajakit, kivaa.. Emme masentuneet(okei ehkä vähän, mutta enivei) nostimme peukalon pystyyn kaikkien pakettiautojen kohdalla ja toivoimme parasta. Toivoimme, ja toivoimme.. Kunnes se tapahtui, eräs paikallinen rafting-firman auto pysähtyi. Saimme sullottua kajakit auton kyytiin ja pääsimme kisapaikalle, kiitos teille siitä!

EM 5.!

Nyt on kisat melottu, ja niinhän siinä kävi, että torstain alkuerissä meikäläinen oli 5. ja sillä sijalla napsahti finaalipaikka. Perjantain sai sitten jännittää ja seurata muiden melontaa. Lauantaina melottiin finaalit ja pienen(suuren) jännityksen saattamana meloin viidenneksi, mikä oli myös kisojen paras suomalaissijoitus.
Tänään vielä reenaillaan täällä kisapaikalla ja huomenna lennetään suomeen.

Divoka Voda

Täällä sitä ollaan tällähetkellä, Cunovossa Slovakiassa. Täällä kisataan siis ensviikon aikana freestylemelonnan EM-kisat. Nyt on muutama päivä reeniä alla ja muutama päivä aikaa reenailla ennen kisoja. Postailen sitten reissusta palauduttua, nyt vaan puhelin ja hotellin netti. Kisojen aikana päivitellään reilusti maajoukkueen blogia www.freestylemelonta.com