EM-kisareissu osa1

Kotona. Mutta palataan hetken aikaa taaksepäin kisareissulle. Postausta tulee muutamassa pätkässä jahka ehtii rustailla. Reissu kesti siis rapiat 2viikkoa ja kohteenahan oli Freestylemelonnan Euroopan mestaruuskisat Cunovossa, Slovakiassa. Lento lähti Ti 19.8. Kajakkien kanssa kun lennettiin niin oltiin aamulla hyvissäajoin kentällä, kajakkien saamisessa koneeseen ei ollut kuitenkaan mitään ongelmia. Klo 8.25 nousimme aikataulussa ilmaan. Elämäni ensimmäinen ja myös hyvin kuoppainen lento laskeutui turvallisesti Wieniin.

Finnair Airbus 320

Wienistä alkoikin todellinen seikkailu. Neljän henkilön kajakkeineen ja tavaroineen oli tarkoitus päästä Slovakiaan, Cunovoon lähelle Bratislavaa, Divoka Vodaan. Bussipysäkkien vihdoin löydyttyä Viennan lentokentältä auto oli sopivasti hetken päästä lähdössä. Saimme kajakit kyytiin ongelmitta. Lentokenttäbussilla pääsimme Bratislavan bussiasemalle jossa meidän oli tarkoitus vaihtaa paikallisbussiin jolla pääsemme kisapaikalle. Tyylinä näytti olevan hypätä bussiin hieman rynnien, kaikista ovista. Päätimme käyttää paikallista tyyliä ja nousta bussiin. Nopaemmin kuin aavistimmekaan seisoimme kajakkien ja tavaroiden kanssa linja-autossa, matka voi siis alkaa. Tai sitten ei.. Linja-auton vain Slovakiaa puhuva kuski teki meille käsimerkein ja kiihtyneellä puheellaan selväksi ettemme ole terettulleita hänen autoonsa. Päätimme ottaa taksi-kortin esiin. Useampaan taksinumeroon soitettuamme ja muutaman luurin korvaan saatuamme päätimme odottaa seuraavaa bussia, kukaan ei puhunut englantia, mistään ei löytynyt ketään joka olisi puhunut sitä. Bussin saapuessa edellisestäkerrasta oppineena kävimme ensin kysymässä kuskilta, joka ei puhunut englantia saammeko ottaa kajakit kyytiin, kaipa hän jotain ymmärti, tai sitten ei, mutta saimme luvan, kajakit äkkiä kyytiin ja matka valmiina alkamaan. Parikymmentäkilometriä matkustettuamme linja-auto alkoi tyhjenemään. Ennen erästä pysäkkiä paikallinen vanhempi nainen tuli selittämään minulle slovakiaksi jotain, hetken kuluttua selvisi, että meidän täytyy vaihtaa bussia, linjasta 91, linjaan 90. Uskoimme naista ja hyppäsimme ulos bussista, hetken aikataulua tiirailtuamme huomasimme joutuvamme odottamaan vajaat 2tuntia.

Odottelua...

Ensin odotimme.. ja odotimme.. Ensin käveltyämme hetken aikaa ja todettuamme että emme ole vielä aivan lähellä koskea, törmäsimme erääseen Italialaiseen slalom-melojaan joka kertoi koskelle olevan 8km matkaa. Päätimme lähteä selvittämään muita mahdollisia kyytivaihtoehtoja. 

Selvittelyä..

 Läheisen kahvilan myyjä olisi mielellään auttanut, mutta kertoi ettei alueelta löydy takseja joihin mahtuisime kajakkeineen päivineen. Kysyimme muutamalta pihasta lähteneeltä pakettiautolta mihin heidän on matka, ei napannut. Siirryimme takaisin bussipysäkille ja yritimme bussiin, jolla olisimme päässeet lähemmäksi kisapaikkaa. Kuski ei eden avannut ovia meille nähdessämme kajakit, kivaa.. Emme masentuneet(okei ehkä vähän, mutta enivei) nostimme peukalon pystyyn kaikkien pakettiautojen kohdalla ja toivoimme parasta. Toivoimme, ja toivoimme.. Kunnes se tapahtui, eräs paikallinen rafting-firman auto pysähtyi. Saimme sullottua kajakit auton kyytiin ja pääsimme kisapaikalle, kiitos teille siitä!