Kuulumisia

Okei, nyt hetki aika tänne. Lyhyesti sanottuna Lapista palaamisen jälkeen on ollu kaikkea muutaku aikaa. Koulun kanssa on juostu pää kolmantena jalkana, välillä kaikkee muuta. Otetaampa siis pikakelauksella vikat 2kk ja annetaan kuvien kertoa
Viikolla 11, Maaliskuun 9. palasin Lapin ihmemaasta takasin kotiin, olihan se alkuun vähän kurjaa, mut on tähän totuttu :D Samalla viikolla lähettiinkin sitte Ilomantsiin leireilemään ja järkkäämään Lumikarhutapahtumaa. Tulipahan vietettyä yötkin siinä nätisti kivasti ulkosalla, eka yö taivasalla hangessa, toinen lumikammissa.

Ryhmäkisan 2.sijoitus!

Tohinaa tapahtumassa

Ilomantsista palattua alkoi uimaopekurssi jonka päiviä oli ripoteltu pitkin kevättä. Sitä luuli osaavansa uida oiekin, mutta oli väärässä, noo nyt vähän paremmalla menestyksellä sitten :D Viiko ehdittiin palautua ja pakkailla kunnes oli lähtö Petroskoihin. Oltiin viikko venäjällä, tutustuttiin kulttuuriin ja tehtiin kaikkee jännää :)

Sortavalassa matkalla kaupunkisekoilua

Petroskoista kotiuduttua käytiin muutama päivä koulua ja sitten koittikin pääsiäinen. Pääsiäiseks lähettiin pienellä kolmen hengen poppoolla Kolille vaeltamaan. 3 yötä, 4 päivää, sopiva pieni irtiotto arjesta. Ehkä parasta ikinä laittaa puhelin kiinni, heittää rinkka selkään , hyvää seuraa ja suuntama metsä.

Ylä-Murhille matkalla

Niih, no kaivot oli jäässä

Pirunkirkko

Kelit suosi, ainakin melkein

Ukko-Koli

Kolilta paluun jälkeen tulikin sitten Petroskoilaiset vieraat meille Joensuuhun. Viikonloppuna oli suuntana sitten kauden ekat melontakisat, tälle reissulle osallisuin matkustajana ja huoltajana, ei siis ollut kajakkia ollenkaan mukana. Lauantaina laskukisa Myllykoski Bigwater Nurmijärvellä ja sunnuntaina boatercross-kilpailu Helsingin Vanhankaupunginkoskella.

Myllykoski Bigwater

Myllykoski Bigwater

IceBreak

 Melontakisojen jälkeen oli vuorossa vähän koulunkäyntiä, Järjestyksenvalvojakurssi ja uimaopeja. Tämän jälkeen oli itselläkin ekat melontakisat. Seinäjoella järjestettävä Häjyrodeo. Osallistuin lauantain jam-tyyppiseen freestylekilpailuun. Olipa kosken rannalle rakennettu pieni kajakkihyppyrikin :) Melonnallisesti ei kovinkaan lahjakas viikonloppu, mutta tulihan tuossa melkein 1000km autollakin ajettua.

Freestylekisa alkamassa

Hyppyrihommia

Päästäänkin jo viimeviikkoon, koulun kanssa järkättiin Ympäristö ja Seikkailu 24 tapahtuma Artparkissa Hasaniemessä. Siihen liittyen tuli kiivettyä vähän puissa. Oli Vappu ja tuli käytyä Kuopiossakin. Tää viikko on lähinnä Venäjänreissun valmistelua, psyykkausta ja pakkaamista. Toisaalta tänään uiskenneltiin 1,5h vaatteet päällä, jep ensviikkoon valmistautumista :D Ollaan siis lähössä Venäjälle sekoilemaan siis seikkailemaan. Luvassa mm. vanhan lyjyikaivoksen tutkimista ja koskenlaskua, ensviikkoo odotellessa!

Ankkuria rakentelemassa

Rakenneltiin myös pistoaitaa...

... ja lauttoja

Melontavuosi 2014

Vuotta on vielä jälellä, mutta melontakausi alkaa kohta olla paketissa. Toki hallivuorojen alettua istutaan taas ahkeraan kajakissa, mutta otetaampa pieni katsaus taaksepäin.
Tammi-, Helmi- ja Huhtikuussa tuli käytyä joitakin kertoja hallilla. Siellä tuli lähinnä reenailtua keulan- ja peränupotuksia ja volttipomppuja, ei oikeestaan sen kummempaa.
Toukokuussa rykästiin tuo ulkona melominen sitten vauhilla käyntiin. Toukokuussa koulunkäyntikin muuttui lähinnä melonnaksi. En ollut oman luokan kanssa kun muutamia päiviä, vaan olin eräopasopiskelijoiden matkassa, suoritin melonnanohjaajan- ja kumilauttakipparin pätevyydet, tässä ohessa olikin hyvä viettää viikonloputkin reenailemassa freestyleä sitten. Nämä mukaanlukien toukokuussa tulikin samointein 12päivän melontaputki.

Hallilla

Kevään kurjan vesitilanteen vuoksi monet kisat jouduttiin perumaan. Seinäjoella järjestetty kaksipäiväinen Häjyrodeo joka pitää sisällään jam-tyyppisen rennon freestylekisan sekä laskumittelöinnit Jylhänkoksessa. Boatercrossin SM-kisat jouduttiin siitämään Saramojoelta Taivalkokselle, Näin kävi myös ensimmäisille EM-katsastuksille, Kymijoen Kinkkubingosta Lieksan Neitikoskelle.

Ekoja settejä Neitikoskella

Kevään mittaan emmin vielä jonkinaikaa EM-kisoihin lähtöä, äitienpäivänä melotuissa ensimmäisissä kisoissa ylitin kuitenkin jo pisterajat jotka jaosto oli sarjoittain määrännyt. Ovi kisoihin aukesi siis. Melontakauden lähdettyä kunnolla käyntiin päätös oli kuitenkin helppo, kisoihin mars, kesä vaan reeniä ja elokuussa reissuun.

Kesäkuu oli kiireinen kuu, koulun loputtua vasta ensimmäisellä kokonaisella viikolla, heti peraan alkoi kesätyöt ja kahdessa paikkaa. Silti jokaviikonloppu ehdin vesille. Kesäkuun viimeisellä viikolla järjestettiin maajoukkueleiri Taivalkokskella. Minun onneksi kesätyöt lutviutui nätisti ja pääsin osallistumaan leirille.

Leirin ajaksi saimme Brittivalmentaja Dennis Newtonin opastamaan meitä. Näytti osaavan hommansa ja hyvin, kehitystä tuli viikon aikana ja mukavasti, ainakin omalla kohdallani. Teimme paljon muutakin kuin vain meloimme. Usein kävi käsky ylös kajakista ja seuraavaksi pyörimme melojen kanssa nurmikolla kuivaharjoittelemassa liikkeitä.

Ja voltti pyörii

Valmentajanamme Dennis keskellä

Maajoukkueleiri oli ajoitettu mukavasti SM-kisojen alle. Suomenmestaruudet ratkottiin siis Taivalkoskella Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna, Lauantaina freestyle, Sunnuntaina Boatercross. Lauantai oli rankka päivä, meloin sekä junnutyttöjen, että naisien alkuerät ja finaalit. Yhteensä siis 10 kisasurffia. Naisten ensimmäisessä alkueräsurffissa tapahtu jotain käsittämätöntä. Meloessa en sitä tajunnut, en tiedä muista siten. Vesiltä noustessa oli hyvä fiilis, melonta kulkee. Sitten joku alko lukemaan tuloksia, meni alku vähän ohi ja kuuntelin listaa, olin toisiksviimenen, ei haittaa kovia naisia vastassa, yksi kova meloja kuitenkin takana, voiton puolella tässä sarjassa. Muttah... asia ei ollutkaan ihan niinkun kuvittelin, listaa oli luettu toisinpäin, se siis tarkotti... ihan oikeesti? joo, muutama varmistus piti hakea asiaan, mutta tulospaperia lukiessani tajusin, olinkin toinen!! Tässävaiheessa meni kaikki pasmat totaalisen sekaisin, 180p yheltä runilta, voiko tää olla totta? Herrajestas en oo uskaltanu ajatellakkaan tämmösiä pisteitä. Finaalissa kuitenkin paremmat oli parempia, mutta olin silti edelleen hyvällä pistemäärällä viides. Ei voi olla kun tyytyväinen.

Kisarunia

Junnutytöissä alkuerät ei mennyt niin kehumisen arvoisesti, mutta päivän viimeinen, se 10. runi onnistui. Tälle viimeselle runille lähtiessä oli jo voimat aika lopussa, mutta sitten mennään sillä kuuluisalla tahdonvoimalla, tän jälkeen ei tartte jasksaa enä yhtään mitään, kajakista pitää ehkä nousta pois ja raahautua sisälle. Junnufinaaleihin sain myös todellaonnistuneen runin, 120 pistettä, herranjestas, sinnekkin niin paljon, sillä irtosi sitten toinen peräkkäinen Juniorinaisten suomenmestaruus.
Avattakoon senverran, että ennen näitä kisoja paras runi on ollut 20pistettä. Reenaaminen on siis näkyy tuottanut tulosta. :D
Boatercrossissa mittelöitiin sitten sunnuntaina. Ensin melottiin kaikki aikalaskut, joiden jälkeen olin kärjessä, mutta yhteislähdössä jäin kakkoseksi. Ei huono yhteissaldo viikonlopulta.

Heinäkuun aikana tuli käytyä joitakin kertoja Ruunaalla, muuten vähän hiljaisempi kuukaus, ei pitempiä reissuja ollenkaan, reenailua lämpimissä oloissa kotikoskella.

Heinäkuussa sai välillä meloskella pelkässä t-paidassa, hurja suomen kesä! :D

Elokuussa tuli teltta tutuksi, Neitikosken junnuleirin kautta Taivalkosken melontafestareille. Leirillä olin tänävuonna ohjaajan roolissa, siihenkin muutos viimevuoteen. Taivalkoskella kisattiin siis Kosken kuninkuudesta, freestyle, boatercross ja slalom. Freestylessä olin 4. slalomissa 6. ja boatercrossissa rikastapahtumaisen yhteislaskun jälkeen 6. Siitä reissusta voi lukea tarkemmin täältä.
Kisojen alla kävi pieni vahinko ja peukalo kipeyty, kisat melottiin siis sormi teipattuna särkylääkken kanssa. Sen jälkeen elettiin useempi viikko sormi teipattuna. Niin noh, vaivaahan se edelleenkin, ehkä se tästä talven mittaan parantuu..

Boatercrossia

Festareiden jälkeen käytiin vähän kotona pyykkäilemässä ja pakailemassa. Joo tässävälissä tuli koulussakin vilahdettua muutama päivä. Sen jälkeen olikin suuntana Freestylemelonnan EM-kisat Slovakiassa. Kisapaikka oli pienessä Cunovon kylässä rakennetulla Slalomradalla. Oltiin paikalla viikko ennen kisojen alkua joten ehittiin meloa kohtalaisen hyvin ennen kisojen alkua.

Finaalipäivän melontoja

Reissu oli tosi tapahtumarikas ja sieltä löytyy syvempää tarinaa täältä: EM-kisareissu osa 1 ja EM-kisareissu osa 2. Sijoitukseksihan lopulta pätyi EM 5.

Kisareissusta kotiuduttua tuli hieman pitempi tauko vesilläolosta. Osin koulunkin takia, jakso vaihtui ja oli reissua syysvaelluksesta loppuseikkailuun. Muutamia kertoja tuli kuitenkin käytyä vielä vesillä. Lokakuulle jäi viimeinen reenisetti Neitikoskella.

Tuossa reilu viikko sitten tuli sähköposti, lähettäjänä Suomen Melonta- ja Soutuliitto, tekstin otsikko oli Kutsu: Vuoden parhaiden palkitsemistilaisuus. Muutaman kerran piti posti lukea ja miettiä että oliko ihan totta että viesti tuli just mulle, No ei siinä sitten, pitihän sitä lähteä Lohjalla käymään. Miut palkittiin siis freestylemelonnan parhaana urheilijana. Perusteluina valinnalle oli mm. hyvä menestyminen EM-kisoissa. Ei siinä sitten muutakun Lohjalle käymään. Oisko voinu olla mitään sen parempaa loppua kaudelle kun tämmönen palkinto, Suomessa on paljon muitakin hyviä melojia jotka oisivat ihan yhtälailla saada samaisen tunnustuksen.

Edellämainitusta palkitsemisesta kiinnostui myös media. Alkuviikosta soi puhelin ahkeraan ja kävin paikallisradiolla haastattelussa alkuviikosta. Elin nähtiin puolestaan Karjalaisen urheilutoimitajan kanssa ilosaaressa. Kylmäähän se vesi on, mutta eipä tuolla oikeestaan kylmä tullu kun liikkeessä oli :) Linkki Karjalaisen nettijuttuun klick.
 




















 

Jos loppuun napataan vielä lyhyt yhteenveto kaudesta niin on ollu kyllä ehottomasti miun paras kausi. Kehittymistä viimekesästä on tullu hujrasti. Kisoissa on menny hyvin ja reissuja on päässy tekemään.
Saavutukset:
EM 5.sija 2014, juniorinaiset
SM 1.sija 2014, juniorinaiset
SM 5.sija 2014, naiset
Freestylemeonta, paras urheilija - Suomen Melonta- ja Soutuliitto

Tänävuonna myös toteutu yks haave/tavote mikä tuntu vielä vuos sitten kovin kaukaselta. Sillon kun alotin melontaa laskeskelin että miun viimesenä junnuvuonna on EM-kisat (EM- ja MM-kisat järkätään vuorovuosina). Mietin sillon Neitikoskella uiskellessani että vähänkö olis siistiä jos pääsis vielä junnuna maajoukkueeseen ja pääsis arvokisoihin. Sillon se oli kaukanen haave, viimetalvena se muuttu tavotteeks. Kovalla reenaamisella ja päättäväisellä harjottelulla sitä voi päästä mihin vaan. Näillä mielin kohti ensikautta ja uimahallireenia!

EM-kisareissu osa2

Kisapaikalle saavuttuamme syöksyttiin samantien testaamaan kisahonttoa. Hontto oli hyvin erilainen siihennähden mitä minä oon aiemmin melonut. Onneksi meillä oli kuitenkiin lähes viikko aikaa reenailla ennen kisojen alkua. Toki väen lisääntyessä akanvirta kävikin hyvin tutuksi, eikä surffiminuutteja saanut enää hirveästi. Kisapaikka oli siis slalomradan keskellä, pääsit meloen hontolle ja myös pois.

Näkymä hontolta ylävirtaan

Välillä kolahti pohjaan ja kovasti

Ja alavirtaan

Seuraavat päivät oikeastaan melottiin, syötiin, melottiin ja syötiin. Välillä seikkailtiin kauppaan, millon bussilla ja kävellen, millon liftaamalla. Todettiin muuten että alueella on tosipaljon ystävällisiä ihmisiä :) Yks päivä tehtiin myös roadtrip Budapestiin, teki välillä ihan hyvää saada ajatukset muualle melonnasta, kierrellä kauppoja ja katella miasemia.

Reeniä, reeniä

Budapest

Loppuviikkoa kohti melojat ympäri eurooppaa alkoivat valua kisapaikalle, ja fiilis alko nousemaan. Hotellin alue oli muutenkin vilkasta aluetta, siellä järjestettiin paljon jos minkämoista tapahtumaa, oli beach-turnausta ja jonkinmoinen aikuisten kansainvälinen pelipäivä, tai jotain vastaavaa mitä lie.

"Terve, meillä oli tehtävänä ottaa kesänen kuva, saadaanko ottaa teiän kajakkien kanssa?" x3 sen päivän aikana :D

Alueelta löytyi eläimiäkin, jotka muutamana päivänä päättivät ulostautua tarhastaan

Kansalliset harjoitukset olivat ma, ti ja ke. Ke illalla olivat myös avajaiset ja torstaina alettiin melomaan kilpaa. Peukalohan oli edelleen paketissa taivalkoskella sattuneen haaverin myötä aina meloessa. Siinäpä se sitten olikin, kun viimeisissä kansallisissa reeneissä keskiviikkona sormi otti uudestaan vähä osumaa ja oli entistä kipeämpi. Onneks kuitenkin särkylääkkeet eivät löydy kiellettyjen aineiden listalta joten meistä tuli ihan hyviä kavereita kisojen ajaks.

Saksan treenit loppumassa, Suomen porukka odottaa malttamattomana jo ylävirrassa

Suomen joukkuekuva

Torstaina alkokin sitten kisat. Miesten välierät starttas päivän, sitten naiset, junnupojat, C1 ja illan viimeseks junnutytöt. Koko päivähän siinä piti jännitystä kasvattaa kattoessa muitten melontaa. Aamulla herätessä ei ollut kun muutama perhonen vatsassa, mutta ei huolta siellä ne päivän mittaan lisäänty. Illalla ennen omia melontoja alko hyvissäajoin valmistautuminen. Mutta autapa armias se hetki kun ressaa rannalla ja yrittää vältellä tulostaulua ja selostusta, musiikit korvissa vaan niin kovalla kun mahollista. Meloin siis tyttöjen toisessa heatissa kolmantena. Siinävaiheessa kun ajattelin kajakkiin istumista, nii oli ehkä elämäni pahin jännitys ja pohdiskelin vaan, että mitäkä sitä on tullu tehtyä. Kajakin veteen molskahdettua kuitenkin helpotti, vähän ainakiin :)

Ei muutakun muumipallo matkaan ja kohti kosken syövereitä...

Ensimmäiseen runiin lähti kärrynpyörä, ja niin.. siinäpä ne alkuerien ainoat pisteet sitten olikin. Mutta ei hätää, se riitti finaalipaikkaan! Ja siitäkös sitten ilo alko, näin tuolostaulun alavirrasta ja kuulin jotakuinkin että nyt on tyttöjen alkuerät melottu, ensimmäisenä vastaan tuli yks joukkueen naisista ja minä hihkuin vaan, että onko tuo taulu ajantasalla, onko?? Sittenhän se riemu repes vasta kun Paula vastas myöntävästi, en meinannu uskoa todeks, meikäläinen meloo EM-finaalissa, huhhuh!

Onko tää totta?

Niinhän siinä suomalaisten osalta kävi että, miehet, junnupojat ja yks nainen karsiutu jatkosta. Eli 2 naista ja minä junnutytöissä jatkettiin kisaamista.

Fiiliksiä katsomon suunnalta

Perjantaina melottiin neljännesvälierät ja semifinaalit, junnutytöillä näitä ei ollut, joten välipäivä minulle melonnasta -> lisää jännittämistä siis.. Suomen naiset karsiutuivat molemmat jatkosta kovatasoisessa kisassa.

Arvovaltainen tuomaritsto

Sitten se koitti, launatai-aamu, finaalit. Tässävaiheessa jännitti joo. Päivän ohjelma meni niin, että squirtit, junnutytöt, junnupojat, C1, naiset ja miehet. Onneks ei tarvinnu iltaan asti siis oottaa. Ennen kajakkiin istumista ajatukset lenteli ihan kaikkialla ja tässävaiheessa ei enään ihan hirveesti tullu rupateltua kanssakilpailijoiden kanssa. Olin viimeinen finaliinpääsijä, joten meloin ensimmäisenä, tässä oli omat hyvät puolensa. Olin ensimmäinen nimi tulostaululla, ei paineita, mutta kuitenkin paineita. Toisaalta, tästä eteenpäin kaikki on jo voitettua, ensimmäiset arvokisat ja finaalipaikka, Euroopan viiden parhaan junnumelojan joukossa. Eikun koskeen vaan.

Akanvirrassa panikointia

Onko se sitten seuraava Carthweel Karttunen ;)

Niinhän siinä kävi, että ensimmäisen runin se sama kärrynpyörä jäi taas ainoaks pisteliikkeeks. Toinen runi meni ihan persiilleen ja hätiköinniks eikä se kolmaskaan siitä enään sijaa nostanut. Kuitenkin, EM 5.sija! Voiton vei tytöissä Espanjan Núria Fontané I Maso, selvällä erolla, toinen sija meni Britteihin, Kimberlee Aldred, kolmas Saksaan Emma Schuck, neljäs myöskin Britteihin Emma Whitefordille.

Tyttöjen mitalikolmikko

Saksalaisten kannustusjoukko oli kirjaimellisesti heittäytyvää sorttia

Onhan se tuloksena EM 5. hyvä saavutus, silti jossainvaiheessa hivenen harmitti ettei pisteet noussu sen korkeammalle mitä ne oli. Ajatus kisoihin lähtiessä oli vähän että mikäköhän se taso on siellä, viimenen en halua olla. Eipä se muun Euroopan taso sitten omaan melontaan verattuna ollukkaan mitään jäätävää harppausta. Keväällä vielä vähän emmin ja mietin lähenkö kisoihin, mutta kun se melontakausi kunnolla starttas niin päätöskin löyty aika äkkiä, pitäähän sitä lähteä kattomaan vähän miltä maailmalla näyttää. Mahtava reissuhan se oli ja samalla miun ensimmäinen melontareissu ulkomailla, toivottavasti enskesänä pääsee taas reissaamaan kajakin kanssa kotisuomee kauemmaks.

Kisojen jälkeen meillä oli muutama päivä vielä aikaa meloa ja reenailla, lento lähti tiistaina suomeen. Matka kentälle olikin taas oma stoorinsa.. Sanotaanko lyhyesti niin, että kun tilataan tilataksi 4 ihmiselle, kajakkeineen tavaroineen kaikki ei vaan voi mahtua. No taksin saavuttua todettiin että eihän ne mahukkaan, supistettiin ihmisten määrä kahteen niin saatiin kajakit ja kamat kyytiin. Ja eikun toinen taksi paikanpäälle. Niin, no penkkejä olikin kolme, joten hetkenaikaa(pitkä hetki oli muuten) puituamme todettiin että halvin on kun minä hyppään bussiin ja tulen sillä perästä kentälle, näin tehtiin. Eihän se ensimmäinen bussi hotellille tullut, eikä hirveästi napannut lähteä vesisateessa kävelemään kauemmalle pysäkille joten yritys seuraavaan bussiin. Bussia nro.2 odotellessa erän paikallinen hotellillakin pyörinyt herrasmies pysähtyi pysäkille ja kysyi minne olen matkalla. Meilläpä olikin sama suunta ja pääsin Juliuksen kyydillä Bratislavaan muutaman korttelin päähän bussiasemasta, eikun lippu Wienin lentokenttäbussiin ja äkkiäkös oli taas porukka tavaroineen koossa Wienin kentällä valmiina hyppäämään suomen koneeseen. Kajakkien kanssa ei ollut taaskaan ongelmia, pointsit Finnairille!

Kohta ollaan jo kotona

Loppuun vielä suomalaistulokset:

K1M                                         K1W                               K1JM                               K1JW

26. Harri Myllynen                  7. Paula Varonen            13. Vili Volotinen             5. Vilma Karttunen
27. Tuomas Kuronen               10. Jenni Vänskä            17. Visa Rahkola
36. Miika Kuronen

Syyyysvaellus

Viikon syysvaellus takana. En voi sanoa muutakun että hiton hieno reissu! Koulun luonto- ja elämystoiminnan kautta reissu järjestettiin. Reissu kesti viikon ja maastossa oltiin maanantaista lauantaihin. Lähtiessä rinkassa oli kiloja parisenkymmentä ja sehän se vähän mietitytti, miten tässä käy. Nomutta, hyvinhän se sitten meni. Oltiin siis Pohjois-Ruotsissa ja lähtöpaikka oli lähellä Killingin kylää.

Vasta ensimmäinen taukopaikka, ja tämmöset maisemat!

Minähän oisin ollu valmis jäämään jo ensimmäiselle lounaspaikalle, mutta siitä ne näkymät parani kokoajan, annetaan kuvien puhua puolestaan. Eihän noita maisemia saa millään pokkarikameralla taltioitua, mutta mahtavat ne oli!

Ensimmäinen- ja onneks viimeinen märkä suonylitys :D

Fiilistelyä matkalla

Ensimmäisen aamun mahtava usva, kelikin vielä pakkasen puolella.

Ekana ja vikana päivänä käveltiin samaa reittiä, muuten löyty kokoajan uutta nähtävää. Yks basecamp-päivä meillä oli jollon oli mahollista kalastella, käydä huiputtamassa viereinen tunturi tai vaan viettää aikaa leirissä. Ite läksin huiputtamaan, ja ai että mitä meisemia sieltä löytykään.

Maisemaa tunturista

Gahpiroaivi, 840m kieppeillä

Alaspäin ja lisää ihanaa ruskaa

Basecampin maisemia ihaillessa meni muutamakin ilta rattosasti

Yhteensä matkaa kertyi huiputuksineen n.60km, toisina päivinä enemmän, toisina vähemmän. Paras päivämatka oli n.18km, mikä alko iltaa kohti tuntua aika raskaalta, mutta onneks maisemat pelasti senkin illan :) Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa ja taas oli mahdollisuus käydä huiputtamassa seuraava tunturi, sinne siis.

Tjärrökätje 847m

Tässä tunturissa otettiin erinäisempiä huiputuskuvia :)

 Osa porukasta kävi kipuamassa tunturille, toiset jäivät alas lepäilemään ja odottelemaan meidän muiden paluuta. Huipun käynnin jälkeen jatkettiin matkaa kohti seuraavaa yöpaikkaa.

Matkalta löyty vaikka mitä jännää

Aamumaisemat

Kunnes uusi nätti leiripaikka löytyi taas

 

Karu luonto...

 Tää meni nyt kyllä pelkäks fiilistelyks, mutta sanompahan vaan, että ei tuota reissua voi sanoin tai kuvilla selittää, se pitää kokee itse. Mullakin oli ensimmäinen pidempi reissu jossa sulla on rinkassa ihan kaikki viikon elintarpeet, tietty pakkipareittain ja telttakunnittain jaettuna. Ennen reissua mietitytti, että mitenköhän tästä selviää, mutta hyvinhän tuo meni. Rinkkakin keveni mukavasti loppua kohden kun ruuat hävis parempiin suihin.

Vaellus takanapäin, vajaa kilometri bussille matkaa...